Keskeneräisiä töitä ei pitäisi esitellä, mutta pääasia onkin nyt nuo eilen tehdyt napit, jotka ovat valmiit. Olen aina ihastellut emalikoruja ja kun nyt saatiin kurssi tännekin, niin lähdin kokeilemaan uutta työtapaa ja kovia materiaaleja. Mielenkiintoinen kokeilu!Napinteko lähti kuparilevyn leikkaamisesta. Olen aika varovainen työkalujen suhteen, joten en käyttänyt erittäin teräväksi mainittua sahaa, vaan kitkuttelin nappien muodot viilalla - tuloksena yksi rakko sormenpäässä, mutta myös ihan itseni näköiset napit. Työvaiheisiin kuului jännityksenpoistohehkutus, happokylpy (teoriassa tuttuja työkuvioista); lasiharjaus, soodakylpy ja vihdoin myös itse emalointi. Emalijauheen sirottelu oli tarkkaa puuhaa, jota tehtiinkin hammaslääkärin työvälineillä. Onneksi tässäkin tapauksessa kuitenkin uuni kaunisti kakun ja niinpä huokailimme ihastuksesta, kun tutkimme äherryksemme tuloksia. Nappien lisäksi tein pari varsinaista koruakin.
Neule nappien taustalla liittyy itse pitämääni kurssiin, jolla tehdään yllätystakkeja ikään ja kokoon katsomatta. Oman röijyni aloitin vasta nyt, kun kurssi on jo loppumaisillaan. Olen hiplannut pitkin talvea kaapissani olevia neulepellavia ja Noroa ja niinpä nyt kokeilen, miten ne toimivat yhdessä. Pellava on vähän jäykkää, mutta sehän paranee käytössä. Pinta ei ole siis erityisen tasaista, mutta ehkä työn juju onkin juuri siinä. Yllätystakit ovat yllätyksellisiä, joten tässä vaiheessa ei kannata oikeastaan arvostella työtä tämän enempää; kevyt ja kesäinen siitä ainakin tulee. Kyllä tämä nyt pitäisi aika pian saada valmiiksi, että näkisi senkin, sopivatko nuo napit tähän.
